Riegelin kaava selitettynä
Peter Riegelin vuonna 1977 julkaisema kaava arvioi kisa-aikasi yhdellä matkalla toisen matkan suorituksesta. Se kirjoitetaan: T2 = T1 × (D2 ÷ D1) ^ 1,06.
Eksponentti 1,06 kuvaa jotain, minkä jokainen juoksija tietää kokemuksesta: samaa tahtia ei voi pitää yllä, kun matka kaksinkertaistuu. Juoksija, joka juoksee 10 km:n 50 minuutissa, ei juokse maratonia ajassa 3:20, vaan lähempänä aikaa 3:50. Eksponentti antaa hidastumiselle luvun.
Miksi väsymyseksponenttia kannattaa säätää
Oletusarvo 1,06 on harjoitelleista juoksijoista laskettu keskiarvo. Se ei sovi kaikille, ja se on kisaennusteiden suurin yksittäinen virhelähde.
- Välillä 1,02-1,05: kestävyysprofiili, joka on kotonaan pitkillä matkoilla ja juoksee paljon viikossa. Maratonennusteet tulevat nopeampina.
- Noin 1,06: oletusarvo, sopii johdonmukaiselle juoksijalle tasapainoisella harjoitusviikolla.
- Välillä 1,08-1,15: nopeusprofiili, terävä lyhyillä matkoilla mutta vähän juoksukilometrejä. Maraton on selvästi hitaampi kuin vahva 5 km antaa ymmärtää.
Missä ennuste pettää
Riegel ennustaa sen, minkä nykyinen kuntosi sallii, ei sitä, minkä harjoitusjaksosi tuottaa. 5 km:stä tehty maratonennuste olettaa, että olet todella tehnyt pitkät lenkit: ilman niitä 30. kilometrin seinä tekee ennusteesta merkityksettömän.
Kaava jättää huomiotta myös nousun, kuumuuden, tuulen ja reitin laadun. Käsittele tulosta lähtökohtana tahtistrategian rakentamiselle, älä maaliviivan takuuna.